Nautin luonnosta ja luonnossa liikkumisesta – näistä mökkimaisemista saan korvaamatonta energiaa lapsiperheen arjen pyörittämiseen ja työssäjaksamiseen. Hyvinvoiva luonto on minulle tärkeä voimavara ja yritänkin tehdä parhaani vähentääkseni elämäntapani aiheuttamia ympäristövaikutuksia.
Mutta teenkö tarpeeksi?
Vaikka kuinka lajittelen jätteeni, vältän turhan kertakäyttötavaran hankkimista ja pyrin tekemään muutenkin kestäviä ostopäätöksiä, kiinnitän huomiota ruokahävikkiin, ostan fossiilivapaata sähköä, syön aiempaa vähemmän punaista lihaa ja suosin lähiruokaa sekä opetan lapsilleni järkevää vedenkulutusta, niin vuotuinen CO2-jalanjälkeni on silti luokkaa 7,3 tonnia. Lentomatkani ovat toistaiseksi jääneet ja yksityisautoilukin on väliaikaisesti covid-19-pandemian vuoksi vähentynyt, mutta liikkumiseni aiheuttaa kuitenkin selvästi suurimman osan elämäntapani ilmapäästöistä. Olen tiedostanut tämän sekä myös sen, että asumismuotoni ei ole ympäristön näkökulmasta paras mahdollinen, vaikka mökkini kyllä lämmitän maalämmöllä.
Yhtenä merkittävimpänä asiana ympäristövaikutusteni minimoiseksi minusta tuli reilu vuosi sitten kaasuautoilija. Tankkaan biokaasua, joten autoiluni aiheuttamat päästöt ovat onneksi alhaiset. Mitä kaasuautoiluun sitten tulee, minua huolestuttaa se, miten sitä EU-lainsäädännössä kohdellaan. Päästöjä pitäisi tarkastella kokonaisuutena, eikä vaan pakoputken päästä. Asiaa hyvin avaava kirjoitus on luettavissa nettisuvulla: https://yle.fi/uutiset/3-11435301. Heidi Hautalakin on ollut asiasta julkisuudessa (https://heidihautala.fi/fi/eu-saantely-lopettamassa-kaasuautojen-valmistuksen/). Maaseudun Tulevaisuudessa oli vastikään kirjoitus biokaasun tarjoamista mahdollisuuksista vähentää merkittävästi liikenteen päästöjä (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/koneet-autot/artikkeli-1.1208647). Toivottavasti tällaiset erilaiset kirjoitukset ovat edesauttamassa, että asiassa päädytään lopulta järkevään lopputulokseen. Kaasuautot pitäisi siis ehdottomasti saada sähköautojen kanssa samaan rintamaan.
Jokainen meistä kuormittaa ympäristöä ja toisaalta jokainen meistä voi pienentää omaa ekologista jalanjälkeään vastuullisilla valinnoillaan. Joku vaikutus silti jää. Vai onko yksilöllä mahdollisuus vielä parempaan menemättä kuitenkaan äärimmäisyyksiin elintavoissa? Esimerkiksi monet kunnat ja yritykset tavoittelevat hiilineutraaliutta, niin miksi en minäkin?
Kärsiessäni joku viikko sitten flunssasta minulla oli aikaa ajatella tätä ja päädyinkin tekemään päätöksen asian suhteen. Ajavana voimana on yksinkertaisesti halu olla ilmastotalkoissa mukana ja kantaa omakohtainen vastuu ympäristöä kohtaan. Kirjoittaessani tätä en ole vielä päättänyt, millä tavalla tulen päästöni, tai vähintään osan niistä, kompensoimaan. Yhtenä vaihtoehtona pidän hiilipörssiä (hiiliporssi.fi). Hiilipörssissä kyse on soiden ennallistamisesta, ja sinne tehdyistä sijoituksista hyötyvät sekä ilmasto että vesistöt. Todennäköisesti päädyn lopulta ratkaisuun, jolla on useampi vaikutusmekanismi. Haluan uskoa, että mahdollisimman moni on jo innostunut tai innostuu toimimaan vastaavasti, jotta arvokas luontomme säilyisi jatkossakin hyvinvoivana voimavarana meille kaikille ja lapsillammekin olisi turvallinen ja terveellinen elinympäristö.